Ihminen eksyksissä

Tiistaina

2009-09-15T13:33:01+03:00

Vapaapäivä..tai ei niin vapaa koska on järjestänyt kaikki rästihommat tälle päivälle. Ja päätä särkee. En tiedä olenko kipeäksi tulossa mutta ainakin nyt tunnen itseni tosi voimattomaksi. Mistä lie johtuu. Vanhemmille tulin käymään, eilinen kirjoitus jotenkin sai kaipaamaan kodin ilmapiiriä. Aamulla tapasin erään tuttuni jolla on samanlainen tausta kuin minulla. Tuntui painavan samat ongelmat häntäkin, puhuimme vain eri sanoilla. Kun itse sanon itseäni laiskaksi niin hän sanoo tottumattomaksi asian tekemiseen. Tuntui, että niin pitäisikin sanoa. Olisihan tuo lievempi ja lempeämpi ilmaus. Sitä vain syyttää ja haukkuu itseään aina erittäin rankalla kädellä, eikä anna itselleen armoa vaan kaikki pieleen mennyt on omaa syytä eikä siitä saa vapautusta. On vielä päivää jäljellä ja inhottaa kun pitäisi mennä siivoamaan ystäväni uutta asuntoa illalla, jotta voisi huomenna alkaa siirtämään sinne tavaroita. En jaksaisi ainakaan tällä hetkellä edes ajatella imuria tai moppia.

Maanantaina

2009-09-14T18:38:01+03:00

Olin eilen huonolla tuulella, nyt hiukan valoisammissa tunnelmissa. Minulla on yöpöydällä ressukortti missä lukee; iloa silmiin. Jos olen kotona ja herään aamulla, tuo kortti piristää minua heti ja jaksan taas hetkisen eteenpäin. Olen saanut kortin äidiltäni joka ei välttämättä aina osaa sanoa mitä tuntee mutta viestien ja korttien avulla viimeistään kertoo, että olen rakas. Tuntuu ihanalta, että yksi kortti voi saada minut taas jaloilleni ja antaa voimaa katsoa eteenpäin. Ehkä se johtuu kortin tunnelatauksesta. Tiedän, että minua rakastetaan ainakin lapsuudenkodissani, vaikka tapahtuisi mitä. He eivät välttämättä jaksa puhua ongelmista ja tulevaisuudesta kuten eilen kirjoitin. Mutta he ovat aina, ainakin vielä, läsnä jos kaipaan seuraa tahi lohdutusta. Olen herkkä, sen tiedän, ja taistelen sitä vastaan mutta en vain jaksa luottaa muihin ihmisiin kuin vanhempiini ja sisaruksiini. Poikaystäväkin voisi teoriassa kyllästyä valitukseeni ja lähteä tai oikeastaan pyytää minua lähtemään. Pelkään edellistä jatkuvasti ja ymmärrän, että tämä johtuu siitä, etten ole koskaan saanut hyväksyntää sellaisena kuin olen vaan saavutuksilla. Surullista. Pelkään, että en koskaan eläessäni pääse eroon tunteesta, että kohta minä olen taas yksin. Kuitenkin nyt olen iloinen työpäivästäni...siitä, etten tänään epäonnistunut missään suunnitelmassani ja jaksoin tulla kotiinkin takaisin iloisena. Usein olen niin väsynyt/uupunut, etten jaksa muuta kuin aiheuttaa riitaa pienimmistäkin asioista jotka ovat vastaan täydellisyydentavoitettani. Nyt voin keskittyä siihen, että saan päivän päätökseen kunnialla.

Ei otsikkoa

2009-09-13T14:54:01+03:00

En ymmärrä miten tulen jaksamaan. Lääkärillä täytin taas masennustestin ja kysymys tulevaisuudesta jäi painamaan. Vastasin, että pelkään tulevaisuuden olevan kohdallani vailla näkymää, vailla onnea. En tosiaankaan näe tulevaisuutta onnellisena ja ruusuisena vaan jatkuvina epäonnistumisina ja alakulon täyttäminä päivinä. Osaan ajoittain nauttia pienistä asioista mutta siltikin elämä kokonaisuutena painostaa tavoitteineen ja uhkaa musertaa herkän ja jaksamattoman ihmisen alleen. Kysymys pyörii jatkuvasti mielessä..miksi olen syntynyt tällaiseen hulluun maailmaan missä ei saa tukea jos ei jaksa, kuin vain harvoin ja muuten syyllistetään jatkuvasti? Ei kukaan osaa vastata. Kaikilla on omatkin ongelmansa eikä kenelläkään ole sympatiaa taikka myötätuntoa nostaa heikkoa ihmistä pysyvästi loputtoman syvästä kaivosta. Ja jos ihminen nousee hetkeksikin niin kaikki on mukamas heti hyvin eikä ongelmaa enää ole. Ja jatkuville ongelmaihmisille tarjotaan vain lääkkeen tuomaa turtumusta ja hetkittäistä levollisuutta. Miksi se on näin? Kuten edellä kirjoitin, ihmiset ovat kuitenkin, vaikka muuta väittävät, liian itsekeskeisiä ja väsyneitä jatkuvaan valitukseen ja lääkkeet ovat helppo tapa luistaa vastuusta joka kaikilla on jos näkevät ihmisen joka tarvitsee apua. On kuitenkin vaikea tyytyä tähän. Jotenkin tuntuu turhalta edes elää kun ei kuitenkaan saa aikaiseksi paljon mitään.